Nappasin päiväkodista mukaan omien lasten lisäksi molemmille kaverit ja totesin heidän vanhemmilleen, että meillä on sitten tarjolla vähän mitä sattuu. Meneillään oli nimittäin viikon mittainen kaappien tyhjennyskampanja From Waste to Taste hävikkiruokahankkeeseen liittyen. “Ai, sä elät niin kuin opetat”, totesi lasten kaverin isä.

Olisipa tosiaan niin. Mutta ainakin yritin, ja opin #KaapitTyhjiksi-viikon aikana paljon. Idea oli siis se, että viikon aikana ei käydä ollenkaan kaupassa, vaan syödään kaappien pohjat tyhjiksi ja vältetään tuhlaamista. En valmistautunut viikkoon täydentämällä varastoja etukäteen, vaan halusin tulla toimeen sillä, mitä kaappeihin on jäänyt. Halusin myös suunnitella ruuankulutuksen niin, että se todella riittää koko viikoksi.

Söimme viikon aikana muun muassa vuoden jääkaapissa vakuumissa olleen serranokinkun. Olin jo harmitellut hienon kinkun hukkaanmenoa, mutta se maistuikin pannulla ruusukaalien kanssa paistettuna mainiolle. Monena päivänä laiton googleen ainekset, joita vihanneslokerosta löytyy. Sitten sävelsin. Näin löytyi muun muassa uusi lempiresepti, aloo gobi. Silmäni aukesivat viikossa useamman asian suhteen.

  1. Ruokaa arvostaa todellakin enemmän silloin, kun sitä on viikoksi käytettävissä rajoitettu määrä. Säästin alkuviikosta muun muassa aloo gobia tehdessä ylijääneet kukkakaalin vihreät osat. Ne voi hyvin käyttää esim. suolaisen piiraan täyteeksi tai lisäkkeeksi. Kaikki jämäruuat säilöin tarkasti ja mietin myös milloin lapset tarvitsevat maitoa ja milloin se kannattaa säästää aikuisten kahviin!
  2. Kokkaaminen sekalaisista tarvikkeista vei tavallista enemmän aikaa, mutta toisaalta aikaa säästyi, kun ei tarvinnut käydä kaupassa. Koin että tämä oli rennompaa kuin normaali ajankäyttöni.
  3. Rahaa säästyy uskomattoman paljon kun on tarkka ja kyseenalaistaa omat itsestäänselvyydet. Miksi ihmeessä kotona pitäisi AINA olla juustoa? Leivän päälle voi laittaa vaikka öljyä ja pippuria.
  4. Roskat piti viedä viikon aikana vain kerran! Erityisen vähän tuli biojätettä.
  5. Tyhjentyvän jääkaapin hyllyt olivat tosi likaiset.

Hyvälle tottuneiden lasten mieleen kokeilu ei ollut. 4-vuotias poikani kysyi perjantai-aamuna: “Äiti, onko tänään kauppapäivä?” No, eihän se ollut. Mutta viikonlopun jälkeen 6-vuotias tyttäreni kaiveli kaappeja ja ehdotti itse, että söisimme illalla purkillisen hernekeittoa, mikä sieltä vielä löytyi. Ehdottomasti positiivinen kasvatuksellinenkin saldo siis niin aikuisille kuin lapsille. Tästä tulee tapa.

Entä mitä jäi konkreettisesti käteen? Jääkaapissa on edelleen hilloja ja maustekastikkeita, mutta ei mitään, mille en keksisi käyttöä. Roskiin päädyin heittämään vain perunankuoret, vaikka niillekin on keksitty hyviä reseptejä!